3.2. YLEISET LÄHESTYMISTAVAT

Sääntelyviranomaiset voivat säätää lakisääteisesti tai ohjeiden avulla rahoitusvarauksen määrän laskemisesta kaavan tai oletusarvojen perusteella. Se tehdään tyypillisesti yksinkertaisille toiminnoille, joissa vastuu on suhteutettu muutamaan tekijään, kuten toiminnan pinta-alaan, säilytettävän jätteen määrään tai säilytettävien epäpuhtauksien määrään.

Ennalta arvaamattomien vastuiden laskemiseen liittyvät vaikeudet voidaan ratkaista myös määrittelemällä oletusarvot vertailuanalyysin avulla käyttäen yksinkertaisia kaavoja tai ennalta arvaamattomien vastuiden osalta viittaamalla korvaushistoriaan.

Toimipaikkakohtainen laskenta on tyypillistä monimutkaisemmille toiminnoille, kuten kaivoksille ja kaatopaikoille. Se tehdään tyypillisesti viittaamalla lakiin tai ohjeisiin sisältyviin eritelmiin. Laskelman voi tehdä toiminnanharjoittaja tai ulkopuolinen asiantuntija, ja se voidaan tarkastaa sääntelyviranomaisen tai ulkopuolisen asiantuntijan toimesta.

Kohdekohtaiset laskelmat ovat houkuttelevia luotettavuuden kannalta, mutta ne voivat vaatia resursseja toiminnanharjoittajilta ja sääntelyviranomaisilta.

Riskinarvioinnin ja riskinhallintatoimenpiteiden dokumentointia koskevien ohjeiden ja mallien tarjoaminen parantaa laskelmien laatua ja ajantasaisuutta sekä sujuvoittaa sääntelyviranomaisten tai kolmansien osapuolten suorittamaa tarkastusta. Irlannin ympäristönsuojeluviraston julkaisemat mallit ovat saatavilla seuraavasta linkistä http://www.epa.ie/pubs/advice/licensee/fp/.

On myös syytä huomata, että keskinäisen rahaston/poolien kautta tapahtuvalla rahoitustoiminnalla voidaan välttää kokonaan tarve kohdistaa määrät yksittäisiin toimintoihin, koska huoli liittyy koko asianomaisen sektorin vastuun määrään ajan mittaan.

Mitä tahansa lähestymistapaa käytetäänkin, määrää on seurattava säännöllisesti sen varmistamiseksi, että se on oikea, koska ajan mittaan on paljon muuttujia. Katso seurantaosio.