3.3.1. KÄYTETTÄVISSÄ OLEVAT RESURSSIT

Espanjassa ympäristövastuulain mukaan toiminnanharjoittajilla on lakisääteinen velvollisuus tehdä riskinarviointi, jossa tunnistetaan toiminnan riskiskenaariot, pisteytetään nämä skenaariot esiintymistodennäköisyyden ja ympäristövahinkoindeksin perusteella ja valitaan sitten skenaario, joka edustaa 95 prosenttia riskistä.

Ekologisen siirtymän ja väestörakenteen haasteiden ministeriö   (Espanja) on kehittänyt  kolme työkalua (ARM-IDM-MORA), jotka auttavat toiminnanharjoittajia laatimaan ympäristöriskien arviointeja ja laskemaan pakollisen taloudellisen vakuuden määrän.

Modelo de Oferta de Responsabilidad Ambiental (MORA), 2014 laskee mahdolliset ympäristövahinkojen korjauskustannukset. MORA-malli on ei-pakollinen jatkoväline mahdollisten ympäristövahinkojen korjauskustannusten laskemiseksi. Se edellyttää tietoja vahingon tapahtumapaikasta, vahingon aiheuttajasta (esim. polttoaine, tulipalo), vahingoittuneiden luonnonvarojen laajuudesta (esim. lajien lukumäärä, maaperän tai veden määrä) ja vahingon palautuvuudesta. MORA-malli sisältää Espanjaa koskevat ympäristötiedot, valitsee parhaan kunnostusmenetelmän (jota voidaan mukauttaa) ja sisältää kunnostusmenetelmien yksikköhintakustannukset. Tarkasteltavat reseptorit ovat vesi (pohjavesi, joet, meri), maaperä, lajit ja luontotyypit. Sen suurin potentiaali on ex-ante menetelmänä, vaikka sitä voitaisiinkin käyttää apuna ex-post-arvioinneissa.

Ympäristöriskien arviointi (ARM) -työkalu auttaa toimijoita laatimaan ympäristöriskien arviointeja.

Ympäristövahinkoindeksi (IDM) -työkalun avulla toiminnanharjoittaja voi arvioida ympäristövahingon vakavuuden kunkin ympäristöriskien arvioinnissa tunnistetun riskiskenaarion osalta. Näin voidaan vertailla eri skenaarioita ja valita viiteskenaario, jonka perusteella voidaan laskea pakollisen rahavakuuden määrä.

Monien alojen on raportoitu kehittäneen sähköisiä ympäristöriskianalyysejä toimialalleen, jotka ovat yhteydessä MORA-sovellukseen ja hakevat automaattisesti arvioidut ennallistamiskustannukset riskiskenaarioidensa osalta, mikä on erittäin hyödyllistä riskinhallinnan kannalta.

Lisätietoa espanjaksi löytyy seuraavasta linkistä: Modelo de Oferta de Responsabilidad Ambiental (MORA), 2014. 

Työkalujen englanninkielinen versio on saatavilla osoitteessa

https://servicio.mapama.gob.es/mora/login.action?request_locale=en.

Välineitä koskeva englanninkielinen ohjeistus on saatavilla seuraavasta linkistä Lain täytäntöönpanoa koskeva ohjeistusasiakirja. Saatavilla on myös esite 

Irlannissa on myös kehitetty (Guidance on assessing and costing environmental liabilities’ ympäristövastuiden arviointia ja kustannuslaskentaa koskevat ohjeet), joiden avulla voidaan laskea vahinkotapahtumista mahdollisesti aiheutuvien vastuiden (eli ennakoimattomien vastuiden) kustannukset.  Ohjeet ovat saatavilla seuraavasta linkistä http://www.epa.ie/pubs/advice/licensee/fp/. Ensimmäisessä vaiheessa tehdään vakioriskinarviointi (joka perustuu Kansainvälisen standardointijärjestön standardeihin), jonka avulla tunnistetaan, analysoidaan ja arvioidaan todennäköiset riskit käsittelyä varten. Ohjeissa esitetään ei-tyhjentäviä luetteloita riskeistä, joita tyypillisesti esiintyy seuraavissa otsikoissa: polttoaineen varastointi, irtotavaran varastointi ja käsittely (kemikaalit, liuottimet, maito jne.), tuotanto, jätehuolto, ilmansuojelu, jäteveden käsittely, viemäröinti, kaatopaikka, tulipalo, sääolosuhteet, liikenne ja perintö. Riskit asetetaan tärkeysjärjestykseen niiden todennäköisyys- ja seuraamusarvojen tulon perusteella. Tämän jälkeen ehdotetaan lieventämiskeinoja, nimetään riskien omistajat ja määritetään toteuttamisaikataulut.

Toinen vaihe on todennäköisen pahimman mahdollisen skenaarion tunnistaminen, kvantifiointi ja kustannuslaskenta. Tämä on mahdollinen tapahtuma, joka aiheuttaa suurimman ympäristövastuun (eli korkeimman seurauksen pisteet edellä). Todennäköinen pahin mahdollinen skenaario kuvataan yksityiskohtaisesti seuraavasti:

• hävinneiden materiaalien tyypit
.
• hävinneiden materiaalien määrä
.
• toimintatavat
• vaikutusten luonne ja laajuus
• tarvittavat valvonta- ja korjaustoimenpiteet

Alankomaalainen malli on kehitetty työkaluksi toimivaltaisille viranomaisille, jotka vastaavat lupien myöntämisestä Seveso-yrityksille ja IED:n liitteessä I olevaan 4. luokkaan kuuluville yrityksille (kemianteollisuus) Alankomaissa, ja sen avulla voidaan määritellä ympäristövahinkojen korjaamisesta aiheutuvien kustannusten kattamiseen tarvittavan vakuuden määrä.Liitteessä II on hollantilaisen mallin google-käännös. 

Luvun 4 (joka sisältää menetelmän) englanninkielinen käännös on IMPEL-raportin 2017/22, päivitetty 2018, liitteessä II, joka on saatavilla osoitteessa https://www.impel.eu/projects/financial-provision-what-works-when/

Mallin perustana on oletus, että yrityksellä on ajantasainen ja voimassa oleva lupa ja että yritys noudattaa ympäristövelvoitteitaan.  Mallin perustelu perustuu vaikutuksiin eikä riskeihin, ja lähtökohdaksi otetaan yrityksen sulkeminen (konkurssi) häiriötilanteen seurauksena.  Tämä johtuu siitä, että tämäntyyppinen yrityksen sulkeminen sisältää automaattisesti julkiset kustannukset, jotka voivat seurata tavanomaisesta liiketoiminnan lopettamisesta.

Edellyttäen, että yritys noudattaa ajantasaista lupaansa, ympäristövahingon vuoksi tapahtuvassa yrityksen sulkemisessa (konkurssissa) syntyy ympäristökustannuksia varastojen ja jätteiden hävittämisestä sekä maaperän, pinta- ja pohjaveden pilaantumisen kunnostamisesta. Muut kuin ympäristökustannukset (esim. taloudelliset vahingot) eivät kuulu malliin.

Luvan myöntäjät voivat helposti täyttää mallin tiedoilla, jotka yritysten on jo nyt annettava lupaa hakiessaan. Kun mallia on sovellettu muutamien vaiheiden jälkeen, sen tuloksena saadaan rahavakuuden määrä, jolla voidaan (suurelta osin) kattaa kaikki ympäristökustannukset, joita ei voida periä takaisin, jos yritys suljetaan.

Kolme osatekijää määrittää taloudellisen vakuuden suuruuden:

1. Jätteen poistamisesta ja käsittelystä aiheutuvat kustannukset;
2. Maan ja pohjaveden kunnostaminen; ja
3. Pintavesien puhdistaminen ja kunnostaminen.

Rahoitusvakuuden kokonaiskoko määräytyy laskemalla yhteen näiden kolmen osatekijän laskennalliset kustannukset. 

Verkkosivustolla International Oil Spill Funds (kansainvälinen öljyvahinkojen korvausrahasto) on runsaasti tietoa kansainvälisistä merten öljyvahinkojen puhdistamiseen tarkoitetuista rahastoista maksettavista korvausvaatimuksista. Tutkimuksissa on tarkasteltu erityisesti korrelaatioita sellaisten tekijöiden kanssa kuin hiilivetyjen tyyppi ja vuotanut määrä. On myös yritetty kehittää kaavoja ja malleja, joissa käytetään näitä tekijöitä ja muita tekijöitä, kuten maantieteellistä sijaintia, rantatyyppiä, ympäristöllisiä ja sosioekonomisia piirteitä sekä puhdistusstrategiaa. Vaikka näihin olisi suhtauduttava varovaisesti, kun otetaan huomioon tietokantojen rajallisuus ja tosielämän monimutkaisuus, ne ovat suuntaa-antavia esimerkkejä mahdollisista lähestymistavoista kaavojen tai oletusarvojen kehittämiseksi.