Vesipolitiikan puitedirektiivin ja IPPC/IE-direktiivin yhdistäminen keskenään

Hankkeen kuvaus ja tavoitteet

YMP:n IPPC-direktiivi 2008/1/EY (nykyisin IED 2010/75/EU) ja vesipolitiikan puitedirektiivi 2000/60/EY ovat kaksi EU:n ympäristölainsäädännön laaja-alaisinta säädöstä. Ne ovat asettaneet jäsenvaltioille monia haasteita. IPPC-direktiivin nojalla säännellyt laitokset voivat vaikuttaa vesiympäristöön esimerkiksi suorien tai epäsuorien epäpuhtauspäästöjen tai vedenoton kautta. IPPC:ssä edellytetään, että laitokset toimivat parhaan käytettävissä olevan tekniikan (BAT) mukaisten lupaehtojen mukaisesti. Laitosten on myös noudatettava EU:n lainsäädännössä vahvistettuja ympäristönlaatunormeja, mukaan lukien EU:n vesilainsäädännön mukaiset normit. Näiden kahden velvoitekokonaisuuden välinen suhde on kuitenkin usein kaikkea muuta kuin yksinkertainen.

Sen vuoksi vuonna 2010 aloitettiin vaiheittainen IMPEL-hanke, jossa tutkitaan molempien direktiivien välistä suhdetta. Analyysissä keskityttiin orgaanisten aineiden (esim. taajamien ja teollisuuden käsittelemättömät/osittain käsitellyt jätevedet), ravinteiden ja kemiallisten aineiden päästöjen aiheuttamaan pistekuormitukseen. Ravinnepäästöt johtuvat orgaanisen pilaantumisen tavoin pääasiassa taajama-, teollisuus- ja maataloussektorin päästöistä. Tärkein ravinnekuormituksen aiheuttaja on esimerkiksi kemianteollisuus, sellu- ja paperiteollisuus sekä elintarvikeala. Tehdasteollisuus on vastuussa useiden vaarallisten aineiden suurista päästökuormista.

Vaihe I

Hankkeen tavoitteet ovat:

• Määritellä IPPC toimeenpanon ja vesipolitiikan puitedirektiivin toimeenpanon välinen suhde (täydentävä ja kilpaileva) lupamenettelyjen, täytäntöönpanon ja tiedonkeruun näkökulmasta.
• Kehittää kartoitus ongelmista ja parhaista käytännöistä jäsenvaltioissa lupamenettelyjen, täytäntöönpanon, tiedonkeruun ja tiedonkeruujärjestelmien osalta.
• Suositusten antaminen toimivaltaisille viranomaisille vesipolitiikan puitedirektiivin vaatimusten ja (tarkistetun) IPPC-direktiivin paremman täytäntöönpanon ja valvonnan edistämiseksi sekä ympäristötarkastusten ja lupien paremman suorituskyvyn edistämiseksi jäsenvaltioissa.

Kertomuksessa keskityttiin seuraaviin keskeisiin kysymyksiin:

• Miten varmistetaan, että nykyiset ja tulevat lupa- ja täytäntöönpanotoimet ovat sekä
  WFD:n että IPPC:n mukaisia?
• Miten luvilla voidaan edistää sekä IPPC- että WFD-tavoitteiden saavuttamista?
.

Vaihe II

Hankkeen toisen vaiheen tavoitteet olivat:

1. Tehdä inventaario ongelmista ja parhaista käytännöistä jäsenmaissa lupien, täytäntöönpanon, vesistöalueiden hoidon, tiedonkeruun ja tiedonkeruujärjestelmien osalta.
Jäsenvaltioissa.
2. Suositusten antaminen toimivaltaisille viranomaisille vesipolitiikan puitedirektiivin vaatimusten ja (tarkistetun) IPPC-direktiivin paremman täytäntöönpanon ja valvonnan edistämiseksi, jotta ympäristötarkastukset ja -luvat sujuisivat paremmin jäsenvaltioissa.
Minulla oli tarkoitus antaa suosituksia toimivaltaisille viranomaisille.

Vaihe III

Tämä hanke perustuu aiempiin IMPEL-hankkeisiin vuosina 2010, 2011 ja 2012. Tässä vaiheessa on tarkoitus kehittää käytännöllinen opastusväline, joka sisältää parhaita käytäntöjä siitä, miten käsitellä sekä IPPC-järjestelmän piiriin kuuluvien että sen ulkopuolisten laitosten ja teollisuusalueiden monipuolisten pilaantumislähteiden käsittelyä. Ohjeisiin sisältyy tapa, jolla tarkastajat voivat arvioida laitosten ympäristövaikutuksia tarkastusten aikana IED:n edellyttämällä tavalla.