Briefing Document: IMPELin riskiperusteisen jätteiden tarkastussuunnitelman tarkastelu

.

Pääteemat ja tärkeät ajatukset:

1. Strateginen ja riskiperusteinen lähestymistapa jätetarkastuksiin: Raportin keskeinen teema on strategisen, suunnitelmallisen ja riskiperusteisen lähestymistavan tarpeellisuus jätteenkäsittelylaitosten ympäristötarkastuksissa. Tämä perustuu EU:n lainsäädännön vaatimuksiin, erityisesti suositukseen 331/2001/EY ja direktiiviin 2008/98/EY (jätepuitedirektiivi - WFD), sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 2018/851. Raportissa todetaan, että "tehokas ja toimiva tarkastusjärjestelmä voi perustua yksinomaan strategiseen suunnitteluun. Siinä määritellään viitekehys, painopisteet, tavoitteet ja käytettävissä olevat resurssit." Raportissa määritellään "vähimmäissisältöinen tarkastussuunnitelma", joka voi toimia tarkastuslaitosten suunnitelmana.
2. EU-lainsäädännön noudattaminen: Raportissa käsitellään suoraan EU:n ympäristölainsäädännössä asetettuja velvoitteita.

• Suositus 331/2001/EY: Tässä suosituksessa vahvistetaan ympäristötarkastusten vähimmäisvaatimukset ja korostetaan julkisesti saatavilla olevien tarkastussuunnitelmien ja määräaikaistarkastusten tarvetta. Kertomuksessa todetaan nimenomaisesti, että suunnitelma on laadittu "suosituksessa ..., jossa vahvistetaan ympäristötarkastusten vähimmäisvaatimukset jäsenvaltioissa, määriteltyjen vaatimusten mukaisesti".
.
• Direktiivi 2008/98/EY (vesipolitiikan puitedirektiivi): 34 artiklassa säädetään, että "toimivaltaiset viranomaiset suorittavat asianmukaiset määräaikaistarkastukset" jätteenkäsittelytoimintaa harjoittaville laitoksille. Kertomuksessa korostetaan, että sen suunnitelma "ei täytä edellä mainitun vesipolitiikan puitedirektiivin 34 artiklan valvontaelimelle delegoitua tavoitetta."
• Direktiivi 2018/851 (vesipolitiikan puitedirektiivin muuttaminen): Johdanto-osan 17 kappaleessa korostetaan sen varmistamista, että jäte, joka on lakannut olemasta jätettä (End-of-Waste - EoW), on unionin lainsäädännön mukaista, ja asetetaan etusijalle suuremman riskin aiheuttavien jätevirtojen, innovatiivisten hyödyntämisprosessien ja muissa jäsenvaltioissa käytettäväksi hyödynnettävän jätteen tarkastaminen. Kertomuksessa nämä painopisteet on sisällytetty riskinarviointimenetelmiin.

1. Tarkastustoimien integrointi suunnitteluun ja ennaltaehkäisyyn: Raportissa kannatetaan uutta lähestymistapaa, joka perustuu tarkastustoimien suunnittelun ja ennaltaehkäisytoimien integrointiin sekä tietoisuuteen siitä, että vaikuttava ja tehokas tarkastusjärjestelmä voi perustua yksinomaan strategiseen suunnitteluun.
2. Ympäristötarkastusten suunnittelusykli: Raportissa hahmotellaan nelivaiheinen suunnittelusykli:
.

• Suunnittelu: Tarkastussuunnitelman laatiminen, tavoitteiden ja prioriteettien määrittely ja tietojen kerääminen. Riskien arviointi on tässä vaiheessa ratkaisevan tärkeää tarkastustiheyden määrittämiseksi.
• Tarkastusten suorittaminen: Rutiinitarkastusten ja muiden kuin rutiinitarkastusten toteuttaminen käyttäen vakiintuneita välineitä ja menettelyjä.
• Raportointi: Raporttien laatiminen tarkastustuloksista ja niiden tallentaminen helppokäyttöiseen tietokantaan.
• Arviointi: Tavoitteiden saavuttamisen tarkistaminen indikaattoreiden avulla ja tarvittavien muutosten tekeminen suunnitelmaan.

1. Riskinarviointi priorisointivälineenä: Suunnitelman keskeinen osa on järjestelmällinen ympäristöriskien arviointi tarkastustoimien priorisoimiseksi. Raportissa todetaan: "Yksi tarkastussuunnittelun pääkysymyksistä on riskinarviointi."Riskinarvioinnin ensisijaisena tavoitteena on "määrittää tarkastuslaitoksen käyntitiheys jätteenkäsittelylaitoksilla."Näin varmistetaan, että rajalliset resurssit ohjataan laitoksiin, joissa on suurimmat potentiaaliset ympäristöriskit.
2. Yhdistetty riskinarviointimenetelmä (IRAM): Raportissa otetaan käyttöön ja mukautetaan IMPEL-verkostossa kehitetty IRAM-menetelmä jätteiden kierrätyslaitosten riskinarviointia varten. IRAM määrittelee riskin seurauksen (vaikutuksen) vakavuuden ja todennäköisyyden funktiona.

• Impact Criteria: Näillä mitataan lähteen (laitoksen) potentiaalista vaikutusta reseptoriin (ympäristö/ihmisten terveys). Esimerkkeinä voidaan mainita laitoksen tyyppi, todisteet vaaratilanteista, jätteiden määrä (vaaralliset ja vaarattomat), jätteiden siirto rajojen yli, ympäristön herkkyys, sosiaalinen käsitys ja päästöt ympäristöön. Raportissa todetaan, että nämä kriteerit perustuvat direktiivin 2018/851 johdanto-osan 17 kappaleessa määriteltyihin prioriteetteihin.
• Toimintakriteerit (tai todennäköisyyskriteerit): Näillä mitataan vaikutuksen esiintymisen todennäköisyyttä, ja niissä otetaan huomioon sellaisia tekijöitä kuin lupavaatimusten noudattaminen, ympäristöasioiden hallintajärjestelmän (EMS) olemassaolo ja toiminnanharjoittajan asenne.
• Metodologian periaatteet: Tarkastustiheys määräytyy vaikutuskriteereissä saavutetun korkeimman pistemäärän perusteella, jota mukautetaan toiminnanharjoittajan suorituksen perusteella.

1. Tarkastustiheyden määrittäminen riskien perusteella: Riskinarvioinnin tulosten perusteella laitokset luokitellaan eri riskiluokkiin (suuri, keskisuuri, pieni) ja määritetään rutiinitarkastusten tiheys. Raportissa esitetään ehdotus tarkastustiheyden määrittelystä ja ehdotetaan erilaisia lähestymistapoja kullekin riskiluokalle (esim. paikalla tehtävät tarkastukset 1-3 vuoden välein korkean riskin laitoksilla, 4-5 vuoden välein keskitason riskin laitoksilla ja ensisijaisesti ei-rutiininomaiset tarkastukset matalan riskin laitoksilla, mahdollisesti itsearviointikyselylomakkeisiin tukeutuen).
2. Strategia vaatimustenmukaisuuden edistämiseksi: Raportissa ehdotetaan monipuolista strategiaa, joka ei rajoitu pelkästään paikalla tehtäviin tarkastuksiin, kuten:

• Toimijoiden kyselylomakkeiden analysointi.
• Oman valvonnan tietojen ja raporttien säännöllinen analysointi.
• Tarkastukset paikan päällä.
• Tekniset kokoukset toiminnanharjoittajien kanssa.
• Sisäarviointikyselylomakkeiden lähettäminen toiminnanharjoittajille.

1. Key Environmental Issues (KEI): Raportissa tunnustetaan, että kaikki jätealueen ympäristökysymykset eivät ole yhtä merkityksellisiä. Avainalueiden tunnistaminen voi auttaa yksinkertaistamaan tarkastuksia ja parantamaan tehokkuutta keskittymällä olennaisimpiin näkökohtiin. Esimerkkejä mainituista keskeisistä tekijöistä ovat tiettyjen jätetyyppien varastoinnista aiheutuva tulipaloriski, orgaanisen jätteen haju ja biologinen saastuminen, polttamisesta aiheutuva ilmansaasteet sekä maaperän/veden saastuminen ja kaatopaikkojen suotovesi.
2. Toiminnanharjoittajien vastuullisuus: Raportissa korostetaan toiminnanharjoittajien vastuullisuuden merkitystä ja ehdotetaan, että hyviä omavalvonta- ja raportointikäytäntöjä kehitetään. Toiminnanharjoittajia olisi vaadittava yhteistyöhön lähettämällä säännöllisesti itsearviointikyselylomakkeita ja vaatimustenmukaisuusraportteja, mieluiten online-sovellusten kautta. Näitä tietoja voidaan käyttää IRAM-laskelmien päivittämiseen, ympäristönsuojelun tason arviointiin ja tarkastusten kohdentamiseen. Raportissa ehdotetaan myös toiminnanharjoittajan käyttäytymisen luokittelua ja raskauttavien olosuhteiden huomioon ottamista, kun havaitaan vaatimustenvastaisuuksia.
3. Tavoitteet ja päämäärät: Raportissa asetetaan tarkastuslaitokselle sekä lyhyen että keskipitkän aikavälin sisäisiä tavoitteita (esim. rutiinitarkastusten ja muiden kuin rutiinitarkastusten varmistaminen, näytteenotto, tarkastajien ammattitaidon parantaminen) ja yleisiä keskipitkän ja pitkän aikavälin tavoitteita (esim. loppusijoitettavaksi lähetettävän jätteen määrän vähentäminen, vaatimustenmukaisuuden lisääminen, onnettomuuksien vähentäminen). Nämä tavoitteet on tarkoitus olla mitattavissa indikaattoreiden ja tavoitteiden avulla.
4. Suorituskyvyn seuranta ja suunnitelman tarkistaminen: Raportissa korostetaan, että panos-, tuotos- ja tulosindikaattoreita on tärkeää seurata systemaattisesti vuosittain, jotta voidaan arvioida tavoitteiden saavuttamista ja tunnistaa parannusalueet. Suunnitelma on tarkistettava vuosittain.
5. Tiedonhallinta: Vankka tiedonhallintajärjestelmä katsotaan tarpeelliseksi tarkastustietojen tallentamiseksi, yhteydenpidon helpottamiseksi muiden elinten ja yleisön kanssa sekä seurantatoimien seuraamiseksi.
6. Koulutustarpeet: Raportissa todetaan, että ympäristötarkastajille on annettava jatkuvaa koulutusta, jotta voidaan varmistaa yhdenmukaisuus sekä tietojen ja taitojen kehittäminen esimerkiksi rikkomuksista ilmoittamisen, täytäntöönpanon valvonnan, näytteenoton, jäteluokkien, jätteiden loppukäsittelyn ja turvallisuuskäytäntöjen aloilla.

Keskeiset faktat ja tiedot:

• Raportti tarjoaa puitteet jätteiden tarkastussuunnitelmalle, joka kattaa tietyn maantieteellisen alueen ja aikajakson (esim. alue xxxx vuotta, 1.1.20yy-31.12.20zz).
• Suunnitelma kattaa "kaikki alueen jätteenkäsittelylaitokset/erityislaitokset", mikä edellyttää näiden laitosten virallista luetteloa ja kartoitusta (liite I).
.
• Tarkastustoimintaan käytettävissä olevat henkilöresurssit on määriteltävä määrällisesti (päivät/kuukaudet/% ajasta).
• Kertomuksessa luetellaan erilaisia tarkastuksiin tarvittavia välineellisiä resursseja, kuten laboratorioita, tietoteknisiä sovelluksia, näytteenottolaitteita, lennokkeja, ajoneuvoja ja henkilönsuojaimia.
• IRAM-menetelmässä käytetään pisteytystä sekä vaikutus- että suorituskykykriteereille (0-5 vaikutuksen osalta ja -1-1 suorituskyvyn osalta). Liitteessä III on esimerkkejä arviointiruuduista.
.
• Liitteessä II esitetään yksityiskohtaisesti riskinarvioinnin tulokset, joista käy ilmi laitosten jakautuminen korkean, keskisuuren ja matalan riskin luokkiin ja siitä johtuva tarkastustiheys (kuukausina). Kuhunkin riskiluokkaan kuuluvien laitosten kokonaismäärä on ilmoitettava määrällisesti.
.
• Ehdotetut tarkastustiheydet vaihtelevat riskiluokittain (korkea: 1-3 vuoden välein, keskitaso: 4-5 vuoden välein, matala: vain ei-rutiininomainen, mahdollisesti itsearviointi kolmen vuoden välein). Matalan riskin laitoksille ehdotetaan vuosittaista itsearviointia.
.
• Kertomuksessa ehdotetaan vuotuisia tavoitteita eri panos-, tuotos- ja tulosindikaattoreille, ja siinä korostetaan vaatimustenvastaisuuksien, vaatimustenvastaisuuksien, onnettomuuksien ja altistumisen vuoksi toteutettujen toimien vähenevää suuntausta sekä kasvavaa suuntausta laitosten osalta, jotka noudattavat täysin parasta käytettävissä olevaa tekniikkaa ja jätteiden hyödyntämisprosenttia.

Johtopäätöksenä voidaan todeta, että tämä IMPEL-raportti tarjoaa kattavat puitteet riskiperusteisen tarkastussuunnitelman kehittämiseksi Euroopan jätteenkäsittelylaitoksille. Siinä korostetaan tarkastusten oikeusperustaa, strategisen suunnittelun ja riskinarvioinnin merkitystä IRAM-menetelmän avulla sekä selkeiden tavoitteiden, päämäärien, suorituskyvyn seurannan ja jatkuvan parantamisen tarvetta. Raportin tavoitteena on parantaa jätealan ympäristövalvonnan tehokkuutta ja vaikuttavuutta sekä edistää EU:n ympäristölainsäädännön noudattamista.