Miten voimme vähentää 90 % CO2-päästöistämme / IMPELin uusi matkustuskäytäntö

Kello on 21:10, kun junani lähtee Tukholman päärautatieasemalta kohti kotia Tukholman onnistuneen yleiskokouksen jälkeen.Ja tämä on vasta ensimmäinen kahdeksasta matkasta, jonka otan seuraavien päivien aikana. Saanen esitellä itseni, nimeni on Marinus Jordaan, ja olen Teollisuus ja ilma -osaston uusi asiantuntijaryhmän johtaja, ja asun ja työskentelen Rotterdamissa Alankomaissa. 

Katapuloin läpi Keski- ja Etelä-Ruotsin idyllisen vihreiden metsien lähes 200 km/h matkallani maan eteläosien halki.Paljon puita, järviä ja aina silloin tällöin tyypillisen värinen punainen talo tai maatila Ruotsin lipun kera.Pigmenttiä, kuparikaivoksen jätetuotetta, käytettiin jo 900-luvulla.Se osoittautui erittäin hyväksi puunsuoja-aineeksi.Aikoinaan se oli ylellisyystuote, mutta nyt kun myös vähävaraisilla on varaa siihen, rikkaat maalaavat talonsa eri väriseksi.

Joudun keskusteluun naapurini, eteläisestä Ruotsista kotoisin olevan nuoren naisen kanssa, joka on onnellinen siitä, että on vihdoin löytänyt edullisen asunnon Tukholmasta.Aina mukavaa käydä spontaaneja keskusteluja tien päällä. 

Kööpenhaminan jälkeen kulkee vähemmän nopeasti, ja joudun myös vaihtamaan junaa useammin. 

Uusien matkakumppaneideni, kahden yksin matkustavan junamatkustajan vuoksi nelipaikkaisessa junassani, keskustelu koskee purjehdusta, suurta harrastustani. Naismatkustaja ja hänen ei-niin-nykyinen poikaystävänsä purjehtivat Kielistä Itämeren yli Tanskaan 5-metrisellä miniveneellä.kaveri kuulostaa hieman liian itsevarmalta.hän on nyt menossa yksin Tukholmaan.sattumalta molemmat soolomatkailutoverini tulevat Berliinistä.nainen kertoo hakevansa auton perävaunuineen Kielistä ja ajavansa yhdistelmän Berliiniin tänä iltana.miesmatkustaja suorittaa hyttipurjehduksen kurssia ja osoittautuu muun muassa bussinkuljettajaksi.Hän tarjoutuu varovasti tulemaan mukaan, koska yöllä väsyneenä ajaminen ei ole hänelle hyvä kokemus.

Ja niin jatkuu satunnaiset pidemmät tai lyhyemmät keskustelut.

Kaiken kaikkiaan saavun väsyneenä ja myöhässä 14 tunnin junamatkan jälkeen välilaskukohteeseeni Hampuriin.

Jossa on mukana annos hyvää tuuria, sillä sain myöhästymisen vuoksi vain 1 minuutin ajaksi suunnitellun vaihtoyhteyden! Viimeksi kun menin junalla Marseilleen TGV:llä, se meni paljon nopeammin. 

Miksi otan sinut mukaani tälle matkalle ja kerron sinulle kaiken tämän? Kuten tiedätte, IMPELillä on politiikka, jonka mukaan on erittäin suositeltavaa käyttää junaa, jos määränpäähän pääsee 7 tunnin junamatkan kuluessa. Pyrimme suojelemaan ympäristöä, ja omien hiilidioksidipäästöjemme vähentäminen mahdollisuuksien mukaan pitäisi olla normi. Tutkimusten mukaan junamatkustamisen päästöt ovat jopa 90 prosenttia pienemmät CO2-päästöjä. Tästä huolimatta fyysinen tapaaminen on myös välttämätöntä, jotta verkostomme todella toimisi. Hallituksen jäsenenä minun pitäisi mielestäni harjoittaa sitä, mitä pyydämme teiltä. Siksi matkustan useammin junalla, jos se on järkevästi mahdollista. 

Kokemukseni tähän mennessä: varaus on kömpelömpi. Matkalla ''häviää'' aikaa, mutta pitkien pätkien takia ne voi käyttää kokoukseen valmistautumiseen, elokuvan katsomiseen, kirjan lukemiseen tai artikkelin kirjoittamiseen junamatkailusta, kuten nyt teen. Junamatkailu on kalliimpaa, mutta IMPEL antaa meille korkeamman budjettirajan, jotta voimme kattaa lisääntyneet kustannukset. Kokemukseni mukaan mitä vähemmän yhteyksiä, sitä parempi. Noin 9-10 tuntiin asti se on ihan ok, sen jälkeen väsymys alkaa tulla. Lentämisestä tämä on myös kokemukseni jokaisen lennon jälkeen, myös lyhyiden lentojen jälkeen.

Mutta järjestelyt ovat muuttumassa. Yhä useampi jatkoyhteys on makuuvaunujunalla. Nukkumaan joutuu joka tapauksessa, joten sitä hyödyntämällä voisi pidentää tämän hyväksyttävän matka-ajan 18 tuntiin. 

Olen puhunut Skotlannissa asuvan ja työskentelevän Simon Binghamin, Yhdistyneen kuningaskunnan nykyisen kansallisen koordinaattorin kanssa hänen kokemuksistaan, sillä hän on käyttänyt yhä enemmän junaa ja muita matkustusmuotoja vähentääkseen lentoja ja lentämistä.  Olen jakanut joitakin hänen kokemuksistaan ja oppimistaan alla:

Pidän matkustamisesta, ystävien ja uusien ihmisten tapaamisesta, uusien paikkojen näkemisestä ja toivottavasti myös siitä, että voin vaikuttaa työhöni.  Uskon, että matkustaminen on veressäni, mutta näen kuitenkin yhä useammin omien tekojeni vaikutukset sekä henkilökohtaisesti että työssäni.  Tehtävissäni SEPAn kansainvälisenä kehityspäällikkönä joudun aina matkustamaan ja toisinaan lentämään. Olen keksinyt keinoja vähentää vaikutustani, mutta aina on seurauksia ja kompromisseja."

"Katson, että fyysinen läsnäolo on tärkeää hyvien verkostojen luomiseksi ja ylläpitämiseksi, ja se on lähes välttämätöntä joissakin valmiuksien kehittämishankkeissa, mutta sitä, millä tasolla sitä tehdään, voidaan hienosäätää.  On joitakin hankkeita tai kokouksia, joissa fyysinen läsnäolo ei ole niin tärkeää, ja riippumatta siitä, onko virtuaalinen yhteys olemassa, olen paljon valikoivampi sen suhteen, mihin kokouksiin matkustan tai mihin kokouksiin edes osallistun. Lähtökohtani on, että "onko hyvä syy olla läsnä huoneessa?", jo ennen kuin tarkastelen vähemmän hiilidioksidipäästöjä aiheuttavia matkustusvaihtoehtoja.

Euroopan reunalla asuminen (7 tunnin junamatka Lontoon tärkeimpiin lentokeskuksiin ja Pohjanmeri, joka erottaa meidät Manner-Euroopasta) vaikeuttaa matkustamista.  Suoria lentoja on harvemmin tai niitä ei ole sellaisina päivinä, jolloin haluaisi matkustaa, ja junayhteys Eurooppaan alkaa yli 7 tunnin junamatkalla kotoa käsin.

Omani on ollut useiden vuosien ajan Länsi-Eurooppaan matkustaessani yleensä junalla (vähintään 10 tuntia), mutta olen tehnyt edestakaisen junamatkan Berliiniin asti (20 tuntia+ kumpaankin suuntaan, mukaan lukien välilasku Lontoossa).  Olen myös käyttänyt yön yli kulkevia lauttoja Pohjanmeren yli useaan otteeseen. Tämä vaikuttaa selvästi koti- ja yksityiselämään, ja olen onnekas, että perheeni ymmärtää ja tukee toimintaani, mutta tämä ei selvästikään sovi kaikille.  Vaikutus työhön on vähäisempi kuin luulisi, sillä junassa voi helposti työskennellä.

Yleisesti ottaen junamatkustaminen on nykyään vähemmän vaivalloista kuin lentäminen, ja viime vuosina junamatkoja on peruttu ja myöhästytty vähemmän kuin lentoja.  Olen oppinut, että ihanteellisesti kokousten pitäminen tiistain lounasaikaan ja torstain lounasaikaan helpottaa junamatkustamista ja vähentää vaikutuksia viikonloppuihin. Kokoukset Keski- ja Länsi-Euroopassa lisäävät myös niiden ihmisten määrää, jotka voivat matkustaa junalla tai suoralla lennolla.

Hiilidioksidipäästöjen suurin vaikutus on lentoonlähtövaiheessa.  Siksi vältän useiden lentojen käyttämistä, jos mahdollista, ja muutenkin minua ärsyttää yhä enemmän oleskelu meluisilla, täpötäysillä ja kalliilla lentokentillä! Etsin vaihtoehtoja lentojen vähentämiseksi silloin, kun minun on lennettävä, mutta en voi tehdä sitä suoraan. Joulukuussa 2022 minulla oli valmiuksia kehittäviä työpajoja Maltalla yhdellä viikolla ja yleiskokous seuraavalla viikolla Prahassa.  Suoria lentoja ei ollut, ja molempiin paikkoihin ja kotiin pääseminen olisi vaatinut neljä lentoa (yhteensä kahdeksan lentoa osallistuakseni kahteen kokoukseen) ja vienyt ainakin yhden päivän viikonlopusta.  Sen sijaan otin junan Lontooseen, lensin Maltalle (työpajat), lensin lauantaina Wieniin ja sieltä junalla Prahaan (yleiskokous). Sitten lensin Lontooseen ja menin junalla kotiin.  Näin lentoni vähenivät kahdeksasta kolmeen, se oli halvempaa, lyhensi kokonaismatka-aikaa, aiheutti huomattavasti pienemmän hiilijalanjäljen ja sain sunnuntain aikaa tutustua Prahaan! "

Kuten aina, tähän CO2:n vähentämisongelmaan on olemassa useampia ratkaisuja. Sihteeristössä tutkitaan, voimmeko seurata matkustamiseen liittyviä hiilidioksidipäästöjä ja katsoa, miten voimme vähentää niitä yhteensä.  

Yritän edelleen kulkea junalla tai yhdistelmällä. Jos siis saan uusia oivalluksia, pidän teidät ajan tasalla!

Klikkaa tästä ja lue vinkit junamatkan suunnitteluun:

https://3.basecamp.com/4481666/buckets/17164415/messages/6399370128